Järjestelmän laitteistoarkkitehtuuri on suunniteltu siten, että jokaisessa laitteessa (ECU, WBSU, BusMaster) on mikrokontrolleri, johon on tehty peruskäyttöjärjestelmä joka osaa lähettää ja vastaanottaa viestejä CAN-väylään.
Laitteissa on plugandplay-tuki, jota BusMaster ohjaa. Kun väylälle liitetään laite, antaa BusMaster onbus-viestin, jolla MCU saa tiedon uudesta laitteesta. Vastaavasti jos väylältä katoaa laite, BusMaster antaa offbus-viestin.
Kussakin laitteessa on sisäänrakennettu jännitevalvonta, joka lähettää väylälle viestin, jos käyttöjännite muuttuu tai syöttösähkössä on epätasaisuutta. Näin BusMaster osaa kertoa MCU:lle väylän jännitetasot kustakin väylällä olevasta noodista. Tällä järjestelyllä havaitaan helposti, jos väyläkaapeloinnissa on epäluotettavia kohtia. Toisaalta jos jännitetasot putoavat väylän päässä liian alas, voidaan väylään lisätä lisäsyöttöjä.
Järjestelmän PC-pohjaisen MCU:n ohjelmistoarkkitehtuuri tehtiin noudattamaan täsmällisesti laitteistoarkkitehtuuria. Kustakin järjestelmän fyysisestä osasta tehtiin vastaava oliopohjainen komponentti. Näin esim. olio TWSU, TbusMaster ja TECU on peritty oliosta TCanNode. Näin TCanNode osaa tulkita kaikkien eri noodityyppien perusviestit, esim. OnBus ja OffBus-viestit, jännitemuutosviestit ja hälytykset. Esim. tästä oliosta peritty TECU sisältää toiminnot, joita perus TCanNode ei tunne (releiden ohjaus, dac-himmenninohjaus). Vastaavasti TWBSU-olio osaa tulkita nappien painamisviestejä ja ohjata WBSU:n ledejä.
PC-pohjaisen MCU:n rooli on toimia järjestelmän ytimenä. Kun väylälle liitetään laitteita, MCU alustaa muistiin vastaavia olioita. Tietokoneen muistissa on siis järjestelmän fyysisiä kytkentöjä seuraava ohjelmallinen malli. Toisaalta MCU:n säännöstöt ohjaavat, miten väylän tapahtumat saavat aikaan väylän kautta tehtäviä ohjauksia.
PC:ksi valittiin tehokas teollisuus-PC, jossa ei ole lainkaan liikkuvia osia, kuten tuulettimia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti